Anteeksi, ettette te pääsee seuraamaan ihanan Robinin kasvua. Näkemään sitä, kuinka pienestä pullerosta kasvoi hoikka, pitkä poika. Huomaamaan, että tulihan sille tukkaa, niin valkoista, että lumikin sitä kadehtii. Ihastelemaan yhä vain sinistyviä säihkysilmiä.
Anteeksi, ettette pääse nauttimaan Robinin ilmeilyistä. "Anna tiukka ilme" käskystä kulmat kurtistuvat ja suu menee ruttuun, kunnes taas hymy karkaa huulilta, kun taas "tee silmät"-käsky saa ripset räpsymään aivan hurmaavasti.
Anteeksi, ettette pääse katselemaan Robinin suloista pyörähtelytanssia, kuuntelemaan hänen huuliharpun soittelua, nauttimaan hänen loputtomasta innostaan auttaa kotitöissä, lukemaan hänen kanssaan kirjoja, joita hän niin rakastaa.
Anteeksi myös, ettette pääse "nauttimaan" hänen lujasta tahdostaan, päättäväisyydestään ja itsepäisyydestään. Ja samalla kuitenkin hänen tottelevaisuudestaan ja suloisesta luonteestaan. Olemaan kiitollisia hänen anteliaisuudestaan, jota esiintyy lähes aina, lukuunottamatta hetkiä, jolloin poju luulee äidin vihdoin antaneen hänelle limua tai jotain muuta kiellettyä herkkua.
Anteeksi, että tämä välimatka on niin lohduttoman pitkä, ettekä pääse näistä osalliseksi muutoin kuin kuivakkaasti netin välityksellä, mutta muistetaan, että sille on kyllä hyvä syy, johon Robinin sanat viittaavat:
"Rukkoilla. Kiitos Heessus. Aamen!"
4 kommenttia:
Voi suloisuus kun tuli ikävä teitä ja pientä (niin minä hänet muistan) Robinia. Vaikken IHAN lähisukua olekaan niin silti. :) Mä niin ymmärrän ja samaistun tähän tekstiin ja olen iloinen että meidän kohdalla tää ei kohta pidä enää paikkaansa. Voimia teillekin, ei ole helppoa olla kaukana kaikista rakkaista sukulaisista. <3
Oih, tässähän tulee ihan liikuttuneeksi. <3
Oi, Laura! Mahdottoman ihana blogi-päivitys! Ihana Robin! En olekaan päässyt koskaan livenä tapaamaan, mutta tästä sai hyvän käsityksen millainen pieni mies siellä kasvaa <3
Tykkään!!!
T: Maria-täti
Lähetä kommentti