Välähdyksiä

Olen kuullut huhuja, että tää meidän elämä täällä on joillekin mysteeri(en kyl ymmärrä miksi, mähän päivittelen tätä blogia melkeen joka päivä;)), joten tässä on pieniä välähdyksiä meidän arjesta ja ympäristöstä, olkaa hyvät:)

Ja sammakot soittivat jazzia
Maaseudulla on niin ihanan hiljaista ja rauhallista, varsinkin öisin. Ja vielä mitä! Ehkä talvella Suomessa, mutta täällä desibelit kyllä hipovat melkein kipurajoja(no melkein vain).

Konsertin aloittavat sammakot. Suomessa sammakot kurnuttavat, täällä ne soittavat bassoillaan jazzia! Se on hämmentävää miten niin rumat ja niljakkaat otukset voivat "soitella"noinkin kaunista musiikkia. [ja ne sammakot on oikeesti naurettavan isoja ja yököttäviä. Tosin viime aikoina olen alkanut ajatella, että niillä on oikeastaan ihan nätit "kauris"silmät :P]

Sitten on tauko, koska nukumme sikeästi, emmekä kuule konsertointia:). Aamuyöstä tauon jälkeen aloittavat linnut. Yksi kirkuu "kriiiiik kriiiiik", toinen sanoo ""pappa, pappa, pappa", kolmas soittaa huilua, neljäs toistaa "nikkis, nikkis". Naapurien kukon kello on hieman etuajassa, joten se kiekaisee heti kun yön tummuus on vaalentunut edes asteen. Sen kiekaisu herättää mölyapinat, jotka aloittavat oman mölinänsä(ääni kantaa jopa 3km päähän). Mukaan mahtuu myös naapurien luppakorvalehmien ja -sonnien mylvintä. Tämä kaikki soitanta tapahtuu ennen viittä. Niillä main sitten monesti Robin herää syömään, herättää minut lopullisesti ja jatkaa uniaan.

Lehmänkakkasavua
Me eletään ihan maaseudun takapellolla, pari kilsaa ennen "Keskellä Ei Mitään". Lähimpään pienen r-kioskin kokoiseen lähikauppaan kestää autolla n. vartti, lähikaupunkiin, jossa on muutamia s-marketin kokoisia ruokakauppoja, vaatekauppoja, pankkeja, sairaala jne, kestää n. 40 min. Ajat ovat tietenkin arvioita, koska milloin tahansa saattaa lehmälauma tukkia tien, tai vettä olla tiellä niin paljon, ettei siitä pääsekään ajamaan.
Viimeistään siitä tietää olevansa maalla, kun Kids' Clubin alussa käydään hakemassa pellolta lehmänkakkaa kasoihin, jotka sytytetään. Niistä tuleva tupakanhajuinen savu nimittäin karkottaa hyttysiä, joita on aika ajoin tsiljoonia.
Ja kuitenkin maaseutu on pop! On niin leppoisaa asua täällä raikkaassa ilmassa(noh, lukuunottamatta hiekkatien pölyä ja sitä lehmänkakan savua), kukkuloiden läheisyydessä, ilman kaupungin kiireitä(saa täälläkin kiireen aikaan..), ilman väenpaljoutta(vain lehmiä on paljon). Täällä on hyvä olla.

Kupillinen teetä...
Jos illan +27 C tuntuu kivan viileältä, tarkoittaako se sitä, että a) päivälämpötilan täytyy olla aika korkea, b) me ollaan totuttu kuumuuteen vai c) molemmat vaihtoehdot?
Kuumuuteen tottuminen tarkoittanee sitä, että hyväksyy mukinatta sen tosiasian, että on hiki koko ajan(paitsi jos istuu tuulettimen edessä tai ilmastoidussa autossa/tilassa). Ja jos tekee mitä tahansa missä joutuu vähänkin ponnistelemaan, tuleekin läpimäräksi hiestä. Mahtavinta on päästä autoon viilentymään. Onneksi myös illalla suihkun jälkeen on hyvä olla, kun illaksi viilenee.

Näin sadekaudella sade vähän viilentää ilmaa, ja hiostavan aamupäivän jälkeen on ihana tunne, kun juuri ennen sadetta puhaltaa vilvoittava tuuli ja virkistää ihanasti. Ja sitten tulee sade, joka on uskomattoman rankka, ja ukkosen jyrinä on melkoinen. Silloin on ihanan kylmää, ja voi jopa ajatella juovansa kupillisen teetä. Hrrrr :)

”Boon” päivä

Viiden aikaan Boo herää maitoaamiaiselle. Joskus vielä jatkaa uniaan, huolehdittuaan ensin siitä, että äiti on virkistynyt niin ettei saa enää unta. Sitten siinä kuuden seitsemän aikaan voi herätä kunnolla. Aamupalaksi sopii parhaiten gallo pinto, eli riisiä ja papuja paikalliseen tapaan, kananmunien ja natillan(ranskankerma) kanssa. Sitten on aika aloittaa päivän työt.

Ensin tutkitaan yön aikana maahan jääneet ötökät, kuolleet ja elävät. Yhdet ovat sellaisia paksukaisia, että helposti kellahtavat selälleen ja jäävät sätkimään jaloillaan ilmaan. Niitä on kiva säilöä pieneen kämmeneen muutama, mitä nyt jos vähän litskaantuvat. Välillä niitä on hyvä tarjota myös äitille, joka saattaa ajattelemattomuuttaan ottaa vastaan ystävällisen lahjan(tosin heittää sen nopeasti myös pois kun tajuaa mitä sai käteensä), ja jos ei äitille kelvannut, voihan sen laittaa myös omaan suuhun.

Sitten Boo menee leikkimään Juniorin, Silvojen koiranpennun kanssa. Kun Boo on kontallaan, ne ovat samankokoisia. Monesti Junior innostuu nuolemaan Boon naamaa ja vähän natustelemaan korvia, mutta siitäkös Boo loukkaantuu!

Sitten olisi aika ottaa aamupäivänokoset, joskus se tapahtuu helposti, joskus taas hurjalla huudolla, kun olisi kaikkea paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin nukkuminen. Äitin useimmiten tehokas keino on laulaa Amazing Graceä ja hyssytää vaunuja.

Heräämisen jälkeen mennään baselle. Siellä pihalla on paaaaljon ihania kiviä, joita on kiva pistää suuhun ja mutustella, ellei äiti tai isi satu huomaamaan ja ota niitä pois. Samoin siellä saa vaatteet kätevästi likaisiksi, jos on vähänkin satanut. Pitäähän sitä pienen miehen saada vähän maalaisuskottavuutta. Kivien lisäksi Boon lempiruokaa ovat jääpalat.

Basella on myös paljon ihmisiä, joita Boo rakastaa! Tiimiläiset ovat tietenkin hullaantuneita Boohon, joka on niiiiin söpö ja jolla on hauskimmat ilmeet. Kivoimpia ovat kuitenkin Diego joka saa Boon nauramaan aina, sekä Nana, jonka seurassa on vaan niin hyvä olla.

Välillä tehdään matkimisharjoituksia, niihin kuuluu lehmän ”muuuu”, koiran ”väy väy”, kakkimisähinä sekä virkayskä. Tekoaivastustakin olisi kivaa matkia, mutta se vain saa Boon nauramaan ihan katketakseen. Aina sopivassa välissä voi vähän jammaillakin. Boon mielestä elämä on musikaali, ja hän kuulee musiikkia kaikkialla: sateessa, sammakoiden jazzissa jopa astioiden tiskaamisessa! Jos ääni on vähänkin rytmikäs, pienen miehen pää alkaa hytkymään sen tahdissa:).

Sitten olisi iltapäiväunien aika, joille nukahtaminen onnistuu joko parin minuutin tai puolen tunnin sisään. Sitten voi harjoitella kävelemistä, kivien syömistä tai jotain muuta kivaa. Välillä kaadutaan ja saadaan vähän muksuja. Hetken aikaa itketään, mutta Boo ei jaksa kauan pillittää, kun ajan voi käyttää paremminkin.

Sitten onkin iltaruuan aika, mutta siinä vaiheessa Boo alkaa olla jo niin väsynyt, että jollei saa olla äitin sylissä, niin huutohan siitä tulee. Sitten mennään huoneeseen ja käydään suihkussa. Siellä on kiva leikkiä veden kanssa, mutta pestyksi tuleminen ei ole kaikista mukavinta. Sitten voikin kuivaamisen, vaipanlaiton ja hampaiden pesun jälkeen käpertyä äidin syliin iltamaidolle ja käydä nukkumaan.