Huhhuh, aika vaikeeta uskoa, mutta tästä päivästä viikko etiäpäin ja huomenna me jo lähdetään Ruotsin kautta Suomeen!! Mennyt aika äärettömän nopeasti, ainakin viimoset 3 viikkoa, mutta samalla tuntuu jotenkin kuin olisi ollut täällä aina...
Viime viikonloppuna päästiin käymässä oikeassa linnassa! Tai itseasiassa kahdessa. Ekassa vain pistäydyttiin, ja se oli vain linnanrauniot, mutta minkä linnan!! Viikinkilinnan! Ai että, mä jo melkein pystyin näkemään viikingit tulemassa hienoilla paateillaan kohti rantaa:) Mutta vain melkein...
Se toinen linna oli 1700 luvulta.. Jonkun suvun linna.. Aika hieno oli, sisältä ei vain saanut ottaa kuvia valitettavasti.. Ja koska oli sateinen päivä, ei voitu kävellä siinä puutarhassa ympärillä... Se harmitti, koska se näytti tosi ihanalta. Ja näin sieluni silmin, kuinka ihanat naiset hienoissa puvuissaan ovat tulleet hevosrattaissa niitä teitä pitkin, läpi puutarhan, tai ritarit karauttaneet ratsuillaan läpi tiluksien:):)
Kimmo ja aurinkokellohattuinen mies..
Viime viikko oli tosiaan hyvä siitä itsensä johtajuudesta(self leadership), viikonloppuna tein sitten tehtävän siihen liittyen, eli piti kirjoittaa ylös omat roolinsa ja sitten myös päämäärät siihen (sekä laajemmat että yksityiskohtaiset)...Tällä viikolla maanantaina täällä oli yksi Ywamin kolmesta johtajasta, Lynn Green.. Oli tosi mielenkiintoista kuulla hänen opetustaan ja ennenkaikkea kivaa oli se, kun saimme esittää kysymyksiä hänelle Ywamiin liittyen:)
Sitten käytiin läpi arvoja ja kriisien selvittelyä. Todella hyödyllistä.. Enkä nyt sano, että olemme kauheasti kriisejä joutuneet selvittämään, mutta tiedän että niitäkin vielä ehtii tielle:)
Jumala on kanssa ottanut käsittelyyn asioita, ainakin mussa, mitkä Hän on halunnut mun selvittävän, tai paremminkin että olen antanut luvan Hänen ne selvittää... Se vaatii vähän ( " ") kyyneleitä, mutta kuinka hyvää se tekeekään! Olikos se nyt viime viikolla tiistai illan työpajassa, kun oli opetusta mitä tarkoittaa ihmispelko ja pelon/pelottelun henki... Ja olen huomannut, kuinka monesti mun tekemisiin on vaikuttanut ihmispelko! Olen jättänyt tekemättä asioita, ajatellen etten uskalla, koska mitä ihmiset ajattelee jos mä teen niin ja niin ja puhun nyt tai niin edelleen... Mutta tiistaina sitten rukoiltiin ja pyydettiin anteeksi että olemme antaneet ihmispelon vaikuttaa meissä, eikä Jumalanpelon.. Ja sinä iltana todella tapahtui minussa (ja monessa muussa) ja olen uskaltautunut olemaan paljon rohkeampi ja vapautuneempi... Se on ihanaa!! Tiedän kyllä ettei vihollinen päästä tuosta asiasta helpolla, mutta haluan todella harjoitella sitä niin kauan, ettei se enää saa vaikuttaa muhun! Ja kun Jumala on minun puolellani, niin kuka voi olla minua vastaan??!!
Jeps, tässä vielä joitain kuvia teitä ilahduttamaan:)
Olkaahan siunattuja!
Laura (ja Kimmokin on sydämessään mukana näissä teksteissä, vaikka kirjoitankin nämä minä-muodossa, se on vain helpompaa niin)
Sain Kimmonkin lähtemään ylös "vuorelle" katsomaan Jumalan luomakunnan ihanuutta.. Ja poikahan ottikin älyhienon kuvan minusta!
Nyt maanantaiaamuna oli luovaa ylistystä, siis tehtiin jotain konkreettista Jumalalle.. Tässä on mun hieno Kristuksen morsian- patsas:)
Ja tässä Mister ja Mrs. Sarajärvi
