torstai 26. huhtikuuta 2007
tiistai 24. huhtikuuta 2007
Kuvia Skotlannista
Pari ekaa koulupäivää on alkanut hyvin... On oikeesti antoisaa olla täällä.. Tänään mulle tuli jopa todella valtaisa into, että "minä haluan tulla hyväksi johtajaksi" :) Hyvä niin...
Tässäpä pari kuvaa täältä näin... Olkaatte hyvät...
Tällaisessa hienossa linnassa me asustellaan ja opitaan...
Ja täällä prinsessatornissa on meidän oma huone. (taidettiin saada talon paras huone!)
Kuinka naurettavan uskollisesti
me suomalaiset naiset yritämme
saada murattimme edes kituen
elämään, samalla kun ne
mokomat rehottaa täällä joka
puun ympärillä!!! :)
tuulta, sadetta ja harmaata....



me suomalaiset naiset yritämme
saada murattimme edes kituen
elämään, samalla kun ne
mokomat rehottaa täällä joka
puun ympärillä!!! :)
tuulta, sadetta ja harmaata....
lauantai 21. huhtikuuta 2007
Skotlannissa
Kahden suhteellisen kiireisen viikon jälkeen lähdimme kohti läntisinta Suomea, eli Goteborgiin.. Siellä vietimme muutaman päivän Kimmon äidin luona ja tänä aamuna lensimme Ryan Airilla tänne Skotlantiin- eilen illalla kovasti karsittuamme matkatavaroistamme paljon painoa pois, kun tuolla RA:lla ollaan aika tarkkoja painosta(siis ei onneksi meidän vaan matkalaukkujen:) - .
Kaikki täällä ovat jo ehtineet harmitella meille, kun on niin harmaa paiva, eikä saa oikeaa kuvaa tästä kauneudesta, mutta mietin vain että miten kaunista taalla mahtaakaan olla sitten kun täällä on aurinkoista, kun nytkin olen vain koko ajan toistellut Kimmolle kuinka aivan äärettoman ihanan näkoista taalla on:) ... Upeita vanhoja puita, hienoja taloja -vanhoja nekin- ja meri aivan "kulman" takana....
Olen tosi kiitollinen Jumalalle, etta päästiin tanne, eika pelkästään siis tämän kauneuden takia(toki sekin lisää vain kiitollisuutta), vaan ennenkaikkea siksi, etta meillä on mahdollisuus oppia lisää Hänesta ja Hänen tavastaan johtaa, tavata ihmisia jotka ovat olleet johtajuudessa paljon pidempaan kuin me ja joille on kertynyt paljon paljon kokemusta... Mä olen täällä kaikista nuorin, ja taitaapa olla Kimmo toiseksi nuorin... Sitten on muutama yli kolmekymppinen ja loput yli 40... Eli saa olla tallaisena nuorena untuvikkona taalla vanhojen "patujen" joukossa... Ja oon iloinen siita...
Jos saadaan mein kannettava koneessa netti toimimaan, niin liitän sitten kuvia tanne..
Huomenna on viela vapaata iltaan asti, ja silloin sit taa koulu virallisesti alkaa.. Ajateltiin mennä kokeilemaan huomenna lounaaksi paikallista "erikoisuutta" eli "fish and chips"= eli kalaa ja ranskiksii... slurps...
Ja joo tosiaan, tää näitten skottien aksentti jota jo vähän osattiin pelätä etukäteen osoittautui ihan pelkojen mukaiseksi:) Jee... no ei kaikilla ole niin vaikea, mutta bussissa kun tultiin lentokentältä tänne Seamilliin, niin joku nuori mies istui Kimmon viereen ja alkoi jutella läpi maat ja taivaat.. Ja kuulemma usein vielä mainitsi olevansa todella hiljainen kaveri.. Joo justiinsa:) Mä en jaksanu/pystynyt osallistumaan paljoa keskusteluun, kun en yksinkertaisesti meinannut ymmärtää puoliakaan ja pelkäsin alkavani nauramaan hermostuksesta... Ja kyllä Kimmokin aika paljon joutui pyytämään sitä toistamaan... Puuh... Mutta kai siihenkin jotenkin tottuu sitten, ajallaan...
Laura
Kaikki täällä ovat jo ehtineet harmitella meille, kun on niin harmaa paiva, eikä saa oikeaa kuvaa tästä kauneudesta, mutta mietin vain että miten kaunista taalla mahtaakaan olla sitten kun täällä on aurinkoista, kun nytkin olen vain koko ajan toistellut Kimmolle kuinka aivan äärettoman ihanan näkoista taalla on:) ... Upeita vanhoja puita, hienoja taloja -vanhoja nekin- ja meri aivan "kulman" takana....
Olen tosi kiitollinen Jumalalle, etta päästiin tanne, eika pelkästään siis tämän kauneuden takia(toki sekin lisää vain kiitollisuutta), vaan ennenkaikkea siksi, etta meillä on mahdollisuus oppia lisää Hänesta ja Hänen tavastaan johtaa, tavata ihmisia jotka ovat olleet johtajuudessa paljon pidempaan kuin me ja joille on kertynyt paljon paljon kokemusta... Mä olen täällä kaikista nuorin, ja taitaapa olla Kimmo toiseksi nuorin... Sitten on muutama yli kolmekymppinen ja loput yli 40... Eli saa olla tallaisena nuorena untuvikkona taalla vanhojen "patujen" joukossa... Ja oon iloinen siita...
Jos saadaan mein kannettava koneessa netti toimimaan, niin liitän sitten kuvia tanne..
Huomenna on viela vapaata iltaan asti, ja silloin sit taa koulu virallisesti alkaa.. Ajateltiin mennä kokeilemaan huomenna lounaaksi paikallista "erikoisuutta" eli "fish and chips"= eli kalaa ja ranskiksii... slurps...
Ja joo tosiaan, tää näitten skottien aksentti jota jo vähän osattiin pelätä etukäteen osoittautui ihan pelkojen mukaiseksi:) Jee... no ei kaikilla ole niin vaikea, mutta bussissa kun tultiin lentokentältä tänne Seamilliin, niin joku nuori mies istui Kimmon viereen ja alkoi jutella läpi maat ja taivaat.. Ja kuulemma usein vielä mainitsi olevansa todella hiljainen kaveri.. Joo justiinsa:) Mä en jaksanu/pystynyt osallistumaan paljoa keskusteluun, kun en yksinkertaisesti meinannut ymmärtää puoliakaan ja pelkäsin alkavani nauramaan hermostuksesta... Ja kyllä Kimmokin aika paljon joutui pyytämään sitä toistamaan... Puuh... Mutta kai siihenkin jotenkin tottuu sitten, ajallaan...
Laura
perjantai 6. huhtikuuta 2007
Vihdoinkin...
... saimme aikaiseksi tehtyä oman blogin... Yritämme päivitellä tätä hieman useammin kuin lähetämme uutiskirjeitä...
Tällä hetkellä olemme Mäntyharjulla Lauran porukoitten luona pääsiäistä viettämässä.. Tulimme tänne eilen Koivumäen baselta, jonka Lumilautailu Opetuslapseuskoulussa Kimmo opetti aiheesta identiteetti Kristuksessa ja Laura tulkkaili.. Oli hyvä viikko siellä, tosin jotenkin hengellisesti aika rankka, kun haluaisi niin mielellään nähdä oppilaiden kasvavan ja ottavan vastaan Jumalalta, ja kun ei sitten aina näe sitä, niin se uuvuttaa jotenkin...
Mukava oli nähdä siellä useita tuttuja kanssa...
Tällä hetkellä olemme Mäntyharjulla Lauran porukoitten luona pääsiäistä viettämässä.. Tulimme tänne eilen Koivumäen baselta, jonka Lumilautailu Opetuslapseuskoulussa Kimmo opetti aiheesta identiteetti Kristuksessa ja Laura tulkkaili.. Oli hyvä viikko siellä, tosin jotenkin hengellisesti aika rankka, kun haluaisi niin mielellään nähdä oppilaiden kasvavan ja ottavan vastaan Jumalalta, ja kun ei sitten aina näe sitä, niin se uuvuttaa jotenkin...
Mukava oli nähdä siellä useita tuttuja kanssa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)